Työttömyyden paino

Olen ollut reilu kaksi vuotta nyt työttömänä, minut luetaan pitkäaikaiseksi työttömäksi ja se tuntuu vaikeuttavan elämää esimerkiksi koko ajan. Tänään kun sain tiedon että työmarkkinatukeni on keskeytetty koska TE-toimisto käsittelee selvennystäni siitä että olenko suorittanut annettuja tehtäviä. Ensimmäinen tehtävä oli että piti hakea työtehtävään jonka TE-toimisto katsoi olevan mulle sopiva, mihin hain ja en saanut minkäänlaista vastausta että otetaanko mua edes haastatteluun. Myöhemmin sain kuulla kaveriltani että ois pitänyt hakea kuittaus tähän asiaan sieltä työpaikalta jotta TE-toimisto uskoisi että olen hakenut kyseistä paikkaa.  Aluksi olin raivoissani kyseisestä menetelmästä, se oli mielestäni sellaisti pikkuista nillittämistä ja tarkkailua, elämän vaikeuttamista entisestään. Mutta sitten kun pahin viha ja raivo oli ohitettu ja aloin pohtimaan asiaa rationaalisesti niin ymmärsin että pakkohan tälläisiä menetelmiä olla että voitaisiin bongata nämä mahdolliset elämäntapa työttömät. Mutta se mikä pistää edellee vihaksi on tää ettei asiasta oo informoitu missään, kun tehtävää annettii niin ei siinä mainittu että pitää muistaa ottaa liitteeksi se että työnantaja on hylännyt minut. TÄMÄ on se asia mikä pistää vihaksi ja tuntuu et aamukahvini tarjotaan maidon sijaan kusella. 

Toinen tehtävä minkä olin saanu nii oli se että pitää hakea aktiivisesti töitä, mitä olen tehnyt. Tosin nyt mietin että oonko siinäkin ollut TE-toimiston mielestä liian nirso kun en halua ottaa näitä 10h/vk töitä vastaan mistä käteen jää se alle 600 euroa verojen jälkeen. Maksahan siitä sitten vuokra, laskut ja ruoka. En tiedä onko tämä sitten sellaista ajattelua että kunhan kerrytän työkokemusta jostakin että pääsisin sitten parempiin töihin, mutta kysymys nyt on että onko inhimillistä sitten että ihminen kituuttaa alle 600 eurolla kuussa jotta saisi työkokemusta jotta pääsisi joskus parempiin töihin? Mun mielestäni ei ole. Eriasia jos asuisin vielä kotona ja kulkisin sieltä töissä, sitten olisi yks hailee jos tienaisin tuon määrän kuukaudessa, mutta kun en asu niin on se yksinelävälle aivan liian pieni summa. Se että saisin käteen edes 900 euroa verojen jälkeen tekisi paljon, mutta se että pitäisi ottaa vastaan töitä mistä käteen jää vähemmän kuin tuista on suomeksi sanottuna perseestä.

Tämän kahden vuoden aikana jolloin olen hakenut aktiivisesti töitä, laittanut avoimia hakemuksia ja käynyt työnantajien juttusilla niin mut on kutsuttu kahdesti haastatteluun. Kahdesti. Tämä jos mikä syö ihmistä, kuitenkin otan aina selvää yrityksistä että millaisia ne ovat ja millainen niiden etiikka on jotta pystyn muovaamaan avointa hakemusta siihen paikkaan paremmaksi ja osoittaakseni olevani aidosti kiinnostunut työpaikasta. Näen vaivaa siihen hakemiseen niin kyllä se syö helvetisti kun ei pääse edes haastatteluun ja sen haastattelunkin jälkeen yleensä tyssää siihen ettei oo tarpeeksi kokemusta.

En oikeastaan tiedä mitä voisin parantaa että saisin työpaikan, alan olla henkisesti väsynyt ja itken tuon tuosta kun saan ilmoituksen että työmarkkinatukeni on keskeytetty selvityksen ajaksi. Pelkään aina sitä pahinta: kolmen kuukauden karenssi. Antaisin mitä vain että elämä olisi edes hetken ajan stressitöntä ja pelkovapaata, ettei tarvitsisi tuntea itseään koko aikaa saamattomaksi ihmisperseeksi joka vain loisii veronmaksajien varoilla. Alkaa jo hieman tuntua siltä että työttömänä olen vain tippuntu ulos yhteiskunnasta, ettei minulla ole arvoa ja aivan sama mitä teen niin se on väärin.